6. heinäkuuta 2017

Ari Kokkonen - Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa


Tähdenlennot ovat kuin hyvästijättöjä,
laivoja jotka seilaavat ulapalle,
kadoten taivaanrantaan.

En tiennyt runoilija Kokkosesta mitään ennen kuin hänen nimensä tuli esiin Runokävelyä suunnitellessamme. Keväällä julkaistu kokoelma Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa vei minut mukanaan herkkiin ja kauniisiin, luonnonläheisiin tunnelmiin. Meri on runoissa vahvasti läsnä, asuuhan runoilija Turussa. Mediapinnan kirjaesittelyssä Kokkonen kertoo itsestään näin:

Kirjoittaminen on huimaava matka metsien takaa, galaksien taakse, missä tähdet syntyvät. Sanat, lauseet ovat kuin elämä, opettelemista, tulematta koskaan valmiiksi. Sulkiessaan edellisen tarinan miettii jo seuraavaa, uusia polkuja, hetkiä jotka muuttavat maailman. Parhaimmat runot ovat syntyneet tajunnanvirtana, hetkellisinä oivalluksina. Toivon että runoni jättäisivät jäljen, antaisivat toivoa, muiston jostain, olisivat merkityksellisiä, jollekin. 

Kokoelman runot kertovat yhtenäistä rakkaustarinaa, jossa kaksi yksinäistä löytävät sattumalta toisensa. Bussi jättää ja nainen saapuu taloon myöhään illalla, jäädäkseen. Taloon jonka ikkunassa palaa valo kutsuvasti. Vanha talo natisee ja luonnon ihmeet ympäröivät näitä kahta puutarhassa ja lähistöllä. Yhdessä ihmetellään luonnon kauneutta, eletään pieniä ja herkkiä, arkisiakin kahdenhetkisiä hetkiä. Mutta niin kuin usein käy, toinen lähtee ja jättää toisen yksin. Mutta yksinäisyydessäkin eletyn rakkauden muisto on kaunis ja lohtua tuova.

Pidin sinun huiviasi,
eteisen naulakossa,
siinä ensimmäisessä paikassa, 
jossa pidit aina takkiasi, 
muistin sinun tuoksusi, 
mennessäni ulos,
ja palatessani takaisin,
aivan kuin olisit ollut täällä, 
vielä.

Minä viehätyin täysin näiden runojen tunnelmasta ja herkkyydestä. On hienoa että keski-ikäinen mies uskaltaa näyttää herkkyytensä ja tunteensa - ah ihanuutta! Luin kokoelman pdf:nä mikä hiukan vaikeutti kokonaisuuden hahmottamista, sillä luen vain kirjoja. Luulen että jokusen runon olisi voinut toisteisena jättää pois, mutta ei toisto kokoelmaa pilannut, ei ollenkaan. Muutaman kielioppi- ja kirjoitusvirheen tarkka oikolukusilmäni havaitsi.

Sinun huulesi olivat punaiset,
ne maistuivat mansikalle ja appelsiinille,
tiedätkö,
sanoit minulle,
muistatko kun olimme ensimmäistä kertaa rannalla, 
otit minua kädestä,
katselimme laivojen lipuamista ulapalla,
aaltojen kuohua,
meren kohinaa,
kuun nousemista taivaalle,
tähtien syttymistä,
sinä sulatit minun sydämeni silloin,
minä olin onnellinen. 

Kaunista, herkkää, haikeaa ja luonnonläheistä rakkauden kuvausta. Suosittelen. Runoilijan toive toteutui ainakin minun kohdallani - jälki jäi ja tulen palaamaan runoihin vielä monta kertaa. Siteeraan tähän loppuun vielä yhden ihanan runon.

Uneksin,
galaksit putoavat puutarhaan, 
tähdet jäävät puiden oksiin, 
sateella ne kimaltelevat,
kuin tähtisumut,
en näe enää jälkiäsi,
olen oppinut maalaamaan 
unelmien päälle,
ikkunastani näen maiseman, 
jossa hämähäkinverkot katoavat, 
aamun jälkeen,
valon katkoessa
hämärtävät oksat.

EDIT
Tämä on jo Kokkosen viides runokokoelma - mistä lie löytyisi! Tämä ja Kulkea varjojen päällä putoamatta löytyvät Adlibriksestä.

Ari Kokkonen
Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa
*****
Mediapinta 2017
Luin kokoelman pdf:nä, jonka sain runoilijalta. Kiitos Ari.

MEDIAPINNAN RUNOKIRJAPROJEKTI
"Osallistumme itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaan tarjoamalla kirjoittajille mahdollisuuden julkaista oman kirjan ilmaiseksi. Tammikuussa lupasimme, että teemme vuoden 2017 aikana 100 runokirjaa veloituksetta. Sen jälkeen kustantamoon alkoi tulvia käsikirjoituksia sekä runoilijoiden iloisia ja kiitollisia yhteydenottoja. Siksi teimme maaliskuussa päätöksen, että julkaisemme juhlavuoden ajan joka kuukausi 50 runokirjaa – veloituksetta."



8 kommenttia:

  1. Oi kiitos, kiitos lämpimästi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta runoelämyksestä!

      Poista
  2. Hain tämän kirjastosta tällä viikolla, olen kertaalleen lukenut, saman suuntaisia ajatuksia nousi mieleeni kuin sinulla, Riitta. Kirjoitan myös kokoelmasta, kunhan luen toistamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä olivat ihania, kaikkea sitä mitä yllä kirjoitin <3 Toivottavasti saamme lukea tekijältä lisää!

      Poista
    2. Minulla on muutama Arin aikaisempi runoteos, suosittelen.
      https://susupetalsanat.wordpress.com/2012/11/27/ari-kokkonen-kulkea-varjojen-paalla-putoamatta/

      Poista
    3. Kiitos Susu. On todella ikävää kun näitä löytyy niin huonosti kirjastoista. Tämä uusin on Helmetissä yhdellä kappaleella, nyt mainitsemaasi ei ollenkaan. Sama juttu niin monien omakustanteiden kanssa. Adlibriksestä löytyvät molemmat, mutta olen kirjojen ostokiellossa :)

      Poista
  3. Nyt löit kehiin sellaisen postauksen, jotta:) Siis missä olet luurannut Ari Kokkonen? Tälle keski-ikäiselle uskalikolle ropisee oitis lisäpisteitä täältä. Ja meri, tuo rakas elementti. Ja mikä nimi runokirjalla: "Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa"; mahtavaa! Teos meni varaukseen ja taidanpa tutustua tämän herran tuotantoon vähän laajemminkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kokoelma oli hyvä ja yhtenäinen kokonaisuus, tunnelmaltaan haikea, unenomaisen kevyt ja herkkä. Kynnys päästä suuriin kustantamoihin on korkea, helmiä jää ulkopuolelle. Tämä on minusta yksi niistä. Toivottavasti sinäkin viehätyt Takkutukka.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...