20. toukokuuta 2018

Omenankukista Mikko Uotinen & Eino Leino #runosunnuntai


OMENANKUKKA
Omenapuu se kukkia kantaa
kultani akkunan alla,
omenan kukka, oot sinä tyttö
minun onneni maailmalla.

Omenapuu, se on onnen puu
ja tuuli sen tuoksua kantaa,
älä sinä kukkani suruihin sorru
hyvä sulle onnea antaa.

Omenapuu, se on onnen puu
ja tuuli sen kukkia tallaa,
kellä on kevättä sielussaan
ei sillä oo syksyä, hallaa.

Omenapuu, se on onnen puu
täällä mustalla maailmalla,
omenan kukkana, onnen kukkana
kulje sä auringon alla.

Omenapuu, se on onnen puu
heelmiä kerran kantaa,
omenan kukkana, puhtahan kukkana
pääset sä onnesi rantaan.
1885-1931


OMENANKUKAT
Mun onneni kukkii kuin omenapuu
kevät-öissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu
ja immet on unelmissa.

Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.

Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
nyt orvon omenapuuta!
- Eino Leino -
1878-1926



Tämän helluntain Runosunnuntain varsinainen postaus on
Runokohtauksia - toim. Tommi Parkko

Omenankukkarunot bonuksena, kun kukinta sattui niin sopivasti.
Hyvää helluntaipäivää!


Runokohtauksia - toim. Tommi Parkko #runosunnuntai


Tämän ihanan helluntain bonuspostauksena pari runoa 
omenankukista by Mikko Uotinen & Eino Leino.
Hyvää helluntaita!

Runokohtauksia on hieno turkulainen runohanke, jonka Turun kaupunki palkitsi vuoden 2015 monikulttuurisuustekona. Hanketta tukivat monet eri säätiöt ja tahot. Antologiassa on mukana kymmenen maahanmuuttajataustaista runoilijaa: Espanjasta, Irakista, Iranista, Italiasta, Venäjältä ja Somaliasta. Pitkän ja ansiokkaan esipuheen on laatinut Turussa toimiva tutkijapariskunta Viola Parente-Čapková (Tšekki) ja Antonio Parente (Italia).

Runoantologia on siis suomennoshanke ja samalla monikulttuurinen projekti. Suomennostyö eteni käännöstyöryhmissä, joissa mukana oli myös kulttuuritulkkeja. Parentet avaavat esipuheessaan prosessia mielenkiintoisesti ja puhuvat myös kirjallisuuden ylirajaisuudesta. He pohtivat mm. sitä, onko Runokohtauksia monikielistä kirjallisuutta vai käännöskirjallisuutta? Onko se suomalaista vai Suomen kirjallisuutta? Onko korrektia puhua maahanmuuttajakirjallisuudesta? Selvää on kuitenkin se, että runouden kääntäminen asettaa kääntäjälle eri haasteet kuin proosan kääntäminen. Pelkästään tämän hienon ja pohtivan esipuheen takia kannattaa teokseen tutustua. Mutta ilman muuta myös ihastuttavien runojen!

Antologian runojen teemat ovat moninaiset. Mukana on rakkautta ja kaipausta, kotimaan ikävää ja menetystä, entisen kotimaan olojen kuvausta. Runot puhuvat vapaudesta ja uuden kotimaan, Suomen, vaatimasta hiljaisuudesta. Musiikki esiintyy termeineen symbolina myös. Jokaisesta antologian runoilijasta löytyy lyhyt esittely. Pidin kovasti siitä, että kunkin runoilijan osuuden aloittaa hänen käsinkirjoittamansa runo. Miten kauniilta ja taiteelliselta kurdi, persia ja arabia näyttivätkään!

Mukana olevat runoilijat:
Galina Inkeroinen ja Andrei Karpin (venäjä), Chiman Karim ja Nzar Kwestani / Allahmoradi Mohammadamin (kurdi), Hashim Matouq ja Sadik Al-Husseini (arabia), Ainhoa González Llano (espanja), Shahla Ezadi (persia), Diana Mistera (italia) ja Abdi Abshir Dhoore (somali).

Suomentajina ovat toimineet:
Esa Hirvonen, Juha Kulmala, Timo Harju, Terhi Hannula, Tommi Parkko ja Daniil Kozlov alias Susinukke Kosola. Kulttuuritulkit: Marja Liisa Valtanen, Lora Karim, Ali Rabiee, Irinja Karpina ja Alas Ali.
Kuva: Hanketta tukeneen Koneen säätiön sivulta / Juha Laukkanen

Ylärivi vasemmalta: Sadik Al-Husseini, Ainhoa González Llano, Tommi Parkko, 
Andrei Karpin, Terhi Hannula, Hashim Matouq & Esa Hirvonen 
...
Alarivi vasemmalta: Nzar Kwestani, Galina Inkeroinen, Chiman Karim, 
Diana Mistera, Marja Mäenpää & Shahla Ezadi

En voi millään kertoa jokaisesta runoilijasta ja ottaa jokaiselta sitaattia, tyydyn muutamaan jotka puhuttelivat minua eniten. Yksi suosikeistani oli iranilaistaustainen Shahla Ezadi (nainen), joka kirjoittaa naisista, tytöistä ja rakkaudesta, mutta myös maahanmuuttajan todellisuudesta:

Sinun täytyy elää kuin haamu
jotta sinua ei tunnettaisi
jotta sinua ei huomattaisi tai nähtäisi, että
olet täällä. Täällä ...maassa, joka ei kuulu sinulle
maassa, johon sinulla ei ole mitään oikeutta.
___

Jos kysyisit minulta, mitä on rakastaminen
sanoisin, että rakastaminen on elämän kevät
rakastaminen on surujen syksy
kivun keltaisten lehtien putoaminen
tai parannuskeino yksinäisille ja katuville sydämille...
___

Hiljaisuus ei haittaa, koska
olen tallentanut muistiini riittävästi kanarialintujen laulua
Sinun muistoksesi olen kuivattanut maailman kaikki kukat
ruukkuihini.
Uudelleen ja uudelleen
kirjoitan rakkausrunojani poissaolosi päiville
Ja taloni varasto on täynnä runoja, kukkia ja kitaroita.

Toinen suosikkini oli runonainen Bilbaosta, Ainhoa González Llano, jonka pitkä runo kiteyttää vapaaehtoisen maahanmuuttajan dilemman: et ole kotonasi täällä, mutta et enää Espanjassakaan koska olet kadottanut aksenttisi!

Mutta ajattelin, että täällä minun lahjakkuuteni huomattaisiin.
Ja koska ihmisiä on vähemmän, pääsisin paremmin esille.
Mutta ei, olen kuollut.

Äidinkieleni on abstrakti, sumea, epäselvä...
mieleni on hämärtynyt ja muistini on järkkynyt,
kaikki tiedot, jotka olen kerännyt tänä aikana
ovat lukossa, jäässä.

Suomi
voit vihata minua
ja laittaa minut päivä päivältä
vaikeampien haasteiden eteen.
Silti olen rakastunut sinuun
sinun metsiisi, sinun saunaasi, sinun järviisi.

Äärimmäisen koskettavana koin somalitaustaisen Abdi Abshim Dooren (mies) Somaliaa ylistävän runon Isänmaamme. Yksinkertainen tapa sanoa ja pieni naivistisuus liikuttivat minua kovin, ote:

Meidän ilmastomme on ihana
ja sopiva kaikelle mitä viljelemme.
Maa on arvokasta,
se antaa nopeasti kaiken mitä ihmiset haluavat...

Jumala on antanut tämän meille,
mutta ihmiset ovat ottaneet tämän meiltä pois...

Minulla ei ole maata.
Naapuriin tullut sota on vienyt
minulta maan.


Irakilaistaustainen Chiman Karim (nainen) käyttää rakkausrunoissaan hurmaavan eksoottista kuvastoa, kuin astuisi tuhannen ja yhden yön satujen maailmaan: huulet ovat makeat kuin tammenmahlan pisaroiden tumma sokeri, suudelmat granaattiomenaisia, tyttö on kaunis kuin Avjarin basilika... Pitkä traaginen runo Oi kotimaani kuvaa miten onnettomasti vapautta janoavan nuoren naisen käy kun tärkeät miehet istuskelevat tuomareina, pukkeina, kaalimaan vartijoina...

Oi kotimaani
sen paahtava helle
kuumuus jossa minä palelen
auringon säteet
kuin jääpuikot, kylmät kuristavat sormet
jääkylmät pisarat
noruvat kaulaani alas, hampaani kalisevat
minä vapisen
niin kuin vapisee tuo tyttö joka
odottaa, haudattuna elävältä
vyötäröä myöten, odottaa
enää vain kellon soittoa
lain täyttämisen merkkiä, petojen lain....

Irakilais- ja iranilaistaustaisten miesten runoissa kuulutetaan vapautta ja surraan kotimaan kohtaloa. Nzar Kwestamilta: Älä laula kuin häkkilintu, käskystä... / Maan päällä kuljen maatani vailla / Vieraissa väkijoukoissa kuljen vieraan lailla, maani on murheiden maa... Sadik Al- Husseini toteaa: En minä lähde. Olet viimeinen asema. (...) Minä en enää lähde selviämisen valtakunnasta.

Runokohtauksia on minusta todella hieno runohanke, elämyksellinen ja silmiä avaava runoantologia. Ihastuin ja vaikutuin. Suosittelen. Viime sunnuntaina bloggasin monikulttuurisesta runoantologiasta Rajattomia kuvitelmia.  

Runokohtauksia
Toim. Tommi Parkko
Useita suomentajia
Kansi Laura Halonen
Robustos 2015
****
Kirjastosta
_______________

Runokohtauksia on suomennosantologia ja monikielinen runohanke, jonka syntytapa on ensimmäinen laatuaan. Antologiassa esiintyy kymmenen Suomessa asuvaa runoilijaa, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet muualla. Suomennokset on tehty työryhmätapaamisissa, kysellen, osin sanakirjoja käyttäen. Osassa käännöstyöryhmiä on ollut mukana kulttuuritulkki.


❤︎
SusuPetal oli Taudinkuvan tunnelmissa

18. toukokuuta 2018

LYHYT: Marisha Rasi-Koskinen - Vaaleanpunainen meri



Vaaleanpunainen meri on seitsemän novellin kokoelma, joka vie tummiin ja epätodellisiin tunnelmiin. Rasi-Koskisen tyylissä on maagisen realismin, fantasian ja dystopian vivahteita. Kauas oman realistisen maailmani ulkopuolelle novellit joka tapauksessa vievät. Yhteisiä tekijöitä tarinoissa ovat jonkinlaisessa kriisissä kipuilevat perheet, vaihtelevasti lapsen tai vanhemman näkökulma sekä hurja yllätyksellisyys - novellin saa lukea loppuun asti nähdäkseen miten käy. Aika linkittyy usein jännittävästi menneeseen ja nykyisyyteen. Kerronta on taitavaa, mystistä ja vangitsevaa.

Rasi-Koskisen psykologin koulutus kuuluu novelleissa. Hän osaa asettua hahmonsa nahkoihin ja kuvata tämän mielenliikkeitä, usein sekaisia ja vääristyneitä, upealla tavalla. Mystisyys lainehtii lukijan ympärillä epätodellisena ja uhkaavana. Usein lopussa tulee vastaan odottamaton huojentava käänne, jonka kirjailija esittää hyvin lyhyesti. Synkkyys ja dramatiikka pitivät dekkarimaisesti otteessaan. Onneksi viimeinen novelli tarjosi sympaattisen, kotoisan ja huumorintäyteisen huipennuksen. Muutama sana kolmesta novellista:

Suru äidistä
Luin tätä pienen Sallan tarinaa aivan sydän syrjälläni. Perheen isä on surun murtama, vaimo on lähtenyt ja perheessä on tapahtunut muutakin traagista. Tapahtumat ovat järkyttäneet pientä Sallaa syvästi; hänen mielensä on kaaoksessa, muistot Lenni-veljestä ja ajatukset äidistä kietoutuvat hurjaksi vyyhdeksi. Novellissa on taianomainen ja dramaattinen tuntu, vesi uhkaa hukuttaa lukijankin.

Viimeinen
Isä on lähtenyt ja äiti on linnoittautunut lapsen kanssa taloon. Maailma talon seinien ulkopuolella on uhkaava ja paha, jotain on maailmalle tapahtunut. Kuva on dystooppinen ja karu. Lapsi ei pääse koskaan ulos: vintillä hänellä on keinu, taivaana sisäkatto jolle on maalattu pilviä, seinät kangassuikaleilla muodostettu metsä. Ulos ei ole lupa mennä, ennen kuin on pakko.

Mehiläiskuninkaan neljä vuodenaikaa
Novelli kertoo perheestä ja perheenisän innostuksista. Isä on mies, joka hurahtaa aina johonkin - täysillä. Nyt hurahduksen kohde on mehiläisten hoito. Mehiläispesät lisääntyvät lisääntymistään, mehiläisiä pörrää kaikkialla ja villi pesä pelottelee rivitaloaluetta. Lopulta mehiläistarvikkeet, lingot, kennot ja ämpärit täyttävät koko kodin - sen täyttää myös äidin pimahdus ja huuto! Rasi-Koskinen on tässäkin uskollinen tyylilleen: lopussa seuraa tragikoominen ja absurdi käänne. Kerronnaltaan herkullinen, huumoria isolla H:lla!

En ole aivan varma ymmärsinkö novellien epätodellisuuksia oikein. Painajaisunia vai alitajunnan mustia syövereitä? Kaikitenkin mielettömän hyviä ja vangitsevia novelleja, joskin tuntui huojentavalta palata niiden maailmasta omaan tavalliseen arkeen.

Kuva kustantaja / Laura Malmivaara
Marisha Rasi-Koskinen
Vaaleanpunainen meri
Kansi Jussi Karjalainen
Wsoy 2014
*****
Kirjastosta
_______________

Tämän ovat lukeneet myös mm. Kannesta kanteen, Kirjan pauloissa, Reader why did I marry him?



Vaaleanpunainen meri on Marisha Rasi-Koskisen kolmas kaunokirjallinen teos. Hänen edellinen teoksensa Valheet voitti vuoden 2013 Tiiliskivi-palkinnon ja sitä kiitettiin erityisesti hätkähdyttävästä rakenteestaan. Marisha Rasi-Koskisen tuotannolle on tunnusomaista poikkeuksellinen sisäisten maailmojen kuvaus, monitulkintaisuus ja yhteiskunnallinen tarkkanäköisyys. Psykologina työskentelevä Rasi-Koskinen harrastaa valokuvausta. 


***
Kesä houkuttaa ulos ja muihin kesärientoihin, siksi kirjoitan nyt
 pääasiallisesti LYHYT-bloggauksia,
joissa kerron lukukokemuksestani suppeammin kuin tavallisesti.

15. toukokuuta 2018

Sisällissota-haasteen koonti


YLE, Elävä arkisto:
"Torstaina toukokuun 16. päivänä 1918 valkoisen armeijan ylipäällikkö 
ratsasti voittoisan armeijansa etunenässä pääkaupungissa järjestetyssä voitonparaatissa.
Kauniin kevätpäivän ohjelmassa oli upeasti ohjattu näytelmä marsseineen ja puheineen."


Olen etsinyt lehdistöstä mainintoja sisällissodan 100-vuotispäivästä, mutta tänään en löytänyt mitään. Ehkä huomenna, kun 16.5.  on päivä, jolloin Helsingissä oli Mannerheimin suuri voitonparaati.

Luin Reader why did I marry him? -blogin sisällisotahaasteeseen viisi upeaa kirjaa. Kaksi niistä oli romaaneja, kaksi puhtaita tietokirjoja sekä yksi kokeileva 'pelikirja'. Sisällissodan raakuus ja sattumanvaraisuus tuli selväksi. Etenkin Mike Pohjolan kirjassa Sinä vuonna 1918 tämä sattumanvaraisuus, puolen sattumaan nojaava valinta tai sen vaihtuminen korostuivat.

Minulle Anneli Kannon Lahtarit oli viime vuoden paras lukemani kotimainen. Pidin murteesta, fragmentaarisuudesta, kaikesta. Kannon näkökulma romaanissa on valkoisten: puhutaan siis vapaussodasta ja komeasti ja ylevästi vapaussotureista. Kovin hohdokkaana ja ylevänä tämä sekalainen ja resuinen sakki ei kuitenkaan näyttäytynyt, mutta kaikkia heitä ajoi aate ja hurja ryssäviha. Loistava romaani!

Saatana ensiks tuli punaset pyssyjen kanssa ja vei porsaan. Jättivät paperilapon muka toristeeks, että nytten on tyäväenvalta ottanut teitiltä evästä nälkää näkevälle köyhälistölle ja kuhan valta on tyäväen niin tää teko palkitaan, että orota ämmä huamispäivään asti, sillon on kansat veljet keskenään ja tää on viimenen taisto. - emäntä Ida Korpela

Aiheeseen keskittyvät:
5Sture Lindholm - Vankileirihelvetti Dragsvik ***** Atena 2017
4. Mike Pohjola - Sinä vuonna 1918 ***** Gummerus 2018
3. Anneli Kanto - Lahtarit ***** Gummerus 2017
2. Heidi Köngäs - Sandra ***  Otava 2017
1. Mervi Kaarninen - Punaorvot **** Minerva 2017

Aihetta sivuavat:
3. Jörn Donner - Vesi on verta sakeampaa *** Otava 2018
2. Henna Siekkinen - Aatteen puolesta *** Omakustanne 2017
1. Anni Kytömäki - Kultarinta ***** Gummerus 2014

SISÄLLISSOTAHAASTE 15.5.2018 ASTI
Reader why did I marry him? -blogin koontipostaus täällä.

Kiitos Omppu avartavasta haasteesta!