3. toukokuuta 2018

Annamari Marttinen - Korsetti


Miten vähiin voi joskus kaikki mennä.
Niin vähiin, että on mahdoton uskoa, että mikään koskaan enää
 muuttuisi hyväksi.

Pauli on herkkä mies. Hän on hetero, mutta silti hänellä on vastustamaton halu pukeutua välillä naiseksi. Näin on ollut lapsesta saakka. Timpan kanssa kokeiltiin äitien huulipunia, mutta siitäkös nämä pillastuivat. Pauli oppi, että hänen halunsa oli jotain salattavaa ja hyvin häpeällistä. Luokan kovikset kouluttivat varreltaan hentoa Paulia, mutta tyttöystävä sentään löytyi lukioluokilla, Meiju.

Meijun kodin vintillä hupsuteltiin mummon vanhoilla aarteilla: Pauli puki päälleen vaaleanpunaisen korsetin ja Meiju teki hänelle upean meikin. Ai että tuntui hyvältä! Aluksi Meiju innostui korsettileikeistä, ja jopa Anttilan kuvastosta tilattiin Paulille uusi, ihana valkoinen korsetti, mutta sitten tyttö ei kestänytkään vaan teki bänksit kasvoillaan halveksiva ilme. Sama tapahtui myös seuraavan tyttöystävän kanssa. Niinpä tutustuessaan ja rakastuessaan tulevaan vaimoonsa Henriikkaan, Pauli päätti pysyä visusti vaiti ja pitää häpeällisen salaisuutensa sisällään.

Naisidentiteettinsä nimeksi Pauli otti Suskin. Tämä oli rohkea ja omapäinen tyttö, johon Pauli oli ollut salaa ihastunut koulussa. Tämän persoonallisuutensa puolen salaaminen oli äärimmäisen vaikeaa kotona vaimo Henriikalta: Suskin olemus peruukkeineen asui muovikasseissa tai lukollisissa työkalupakeissa auton takakontissa. Monta kertaa Suski hepenineen päätyi sullotuksi roskiin. Paulin pelastukseksi koitui matkatyö, jolloin hän voi yksin omassa kämpässään pitää naisten vaatteita ja tuntea Suskina tyytyväisyyttä ja rauhaa, itsensä kokonaiseksi kerrankin. Paulin elämä muuttui kertaheitolla kun hän liiviliikkeen ovella törmäsi Anetteen, joka näki heti Paulin lävitse. Pienin askelin astuttiin kaapista ulostulon tielle.

Marttinen eläytyy sydämellä Paulin epätoivoiseen tilanteeseen ja sen aiheuttamiin salailuoperaatioihin. Salailu ja paljastumisen pelko suistivat miehen monesti itsemurhan ja hulluuden partaalle. Lopulta tilanne riistäytyi täysin hallinnasta, Pauli romahti ja hänen oli turvauduttava psykiatrin apuun. Terapia kesti vuoden. Sen loputtua Pauli päätti noudattaa psykiatrin neuvoa, jonka mukaan totuuden kertominen vaimolle oli ainoa vaihtoehto. Pauli kuitenkin pelkäsi niin paljon Henriikan reaktiota, että venytti kertomista vielä kuukausia. Henriikan kanssa oli koettu rakastumisen hurma, vakiintuneen parisuhteen turvallisuus ja myös koettelevat lapsettomuushoidot. Miten vaimo mahtaisi suhtautua kun vuosikaudet pimitetty totuus tulisi ilmi -  14 avioliittovuoden jälkeen? Kuinka moni vaimo ylipäätään ymmärtää ja hyväksyy?

Marttinen kirjoitti Paulin hädästä ja ahdistuksesta ymmärtävästi ja eläytyen, kuin olisi itse kokenut. Miten monta vuotta häpeää ja itsensä kieltämistä? Miten paljon ahdistusta, salailua ja paljastumisen pelkoa? Omassa tuttavapiirissä ei ole yhtään transvestiittia, tai sitten he ovat edelleen kaapissa. Tarinan innoittajana on toiminut todellinen henkilö nimeltä Mimmi Makunen, vaikka  romaani fiktiota onkin (ks. Uutisvuoksen linkki). Mimmi oli nuori ennen internetin aikakautta, kun transvestisyys oli edelleen rikos. Pieni Lappeenranta kotikaupunkina ei yhtään helpottanut asioita. Uskon ja toivon, että nykyisin nuorilla transvestiiteilla on helpompaa: ilmapiiri on vapautuneempi ja vertaistukea löytyy anonyymisti internetistä. Koin kirjan koskettavaksi ja tärkeäksi, silmiä avaavaksi itselleni.

© Otto Virtanen / Tammi
Annamari Marttinen
Korsetti
Kansi
Tammi 2018
****
Kirjastosta
_______________

Kirjan ovat lukeneet myös ArjaMaiTiina,  ja Tuomas
Mimmi Makusen haastattelu Uutisvuoksessa
Transvestisuudesta Transtukipiste

1960 syntynyt Annamari Marttinen asuu edelleen Lappeenrannassa, ja opettaa suomea Konnunsuon vastaanottokeskuksessa. Korsetti on hänen yhdeksäs teoksensa.

8 kommenttia:

  1. Marttisen teokset ovat aina lukemisen arvoisia. Hän uskaltaa tarttua elämän kipupisteisiin ja kirjoittaa niistä elämänmakuisia teoksia. Olen mykistynyt ihastuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauli oli kiltti ja herkkä mies; ihme että hän kesti romahtamatta niinkin monta vuotta. Mitkä valtavat henkiset paineet, en ulkopuolisena pysty edes ymmärtämään. Hieno ja kauniisti kerrottu, koskettava. Marttinen on taitava.

      Poista
  2. Kiitos jälleen kerran. Olen taipuvainen ajattelemaan, että salaisuudet ovat vaarallisempia ihmisen psyykkeelle, kuin se asia, jota salataan. Hyvää illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvaitsemattomuutta ja syrjintää on ollut ja on niin paljon. Transvestisuuden rikosnimike poistui vasta 2011. Homoseksuaalisuus oli rangaistava vuoteen 1971, sairaus vuoteen 1981.

      Poista
  3. Komeasti kerrot kirjasta - postauksen alku etenkin. Taitava on Marttinen, hänen tapansa kuvata tunteita ja tunnelmia on tehokas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja. Luin tuosta Uutisvuoksen jutusta, että Marttinen ja Mimmi tapasivat ja tekivät yhteistyötä. Keskusteluissa kaikki tämä onneton elämä siirtyi Marttisen mieleen ja tuotti näin upean kirjan. Ensimmäinen transvestisuudesta lukemani kirja.

      Poista
  4. Aiheensa puolesta kiinnostava teos ja aloinkin kuunnella tätä äänikirjana. Kieli kuitenkin oli niin tylsää, että kesken jäi. Hyvä, että muut tuovat tätä kirjaa esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, niinkö koit? Aihe ja Marttisen empaattisuus olivat tässä tärkeintä.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.