7. tammikuuta 2018

Tuija Välipakka - Take away #runosunnuntai


kuoltuaan jokainen tulee haudatuksi
ennenkuulumattomien adjektiivien alle

Take away on tätä päivää. Meillä on niin kiire, ettemme ehdi pysähtyä, haistaa, maistaa tai nauttia siitä mitä syömme. Välipakan Take away on eräänlainen kuoleman ajatusten ja ilmiöiden noutopiste. Urbaani eläjä voi napata mukaansa pienen annoksen ja maistella varovasti; tai voi ahmia koko menun jos uskaltaa.

Kuolema on täällä tänään Kuolema on in Kuolema on uusi musta Kuolema on must Kuolema on sosiaaliset bileet ja muistosivu Facebookissa Kuolema on kilpikonna ja

Me emme osaa suhtautua kuolemaan, emmekä halua ajatella omaa kuolevaisuuttamme. Kuolleita ei näy, kuolema on siivottu pois näkyvistä, laitoksiin. Saako kuolemasta puhua ironisesti ja sarkastisesti? Saako kuolemasta laskea groteskia leikkiä? Niin Välipakka rohkeasti tekee, eikä kaihda tabuja, vaan viiltää ja pysähdyttää. Kuoleman Take away -tarjonta on runsas, ota ja maista, Välipakka tarjoaa erilaisia ja hätkähdyttäviäkin ajatuksia.

Teos on omistettu Meille jotka kuolemme ja se alkaa Tutkimuksella giljotiinista. Giljotiinin isänä pidetään ranskalaista lääkäriä Joseph-Ignace Guillotinia (1738–1814), jonka mukaan se sai nykyisen nimensä. Guillotin ei keksinyt giljotiinia, sillä samalla periaatteella toimivia teloituslaitteita oli tunnettu jo vuosisatoja aiemmin, mutta hänen vaikutuksestaan se otettiin käyttöön Ranskan vallankumouksen aikana ja se muodostui yhdeksi vallankumouksen tunnetuimmista symboleista:

... ja kun katsomme huolellisesti huomaamme että giljotiini on täpösen täynnä iloisen sävyn antavia i-kirjaimia.


Miltä kuoleman take away maistui?
Sivujen ylälaidassa kulkee kekseliäästi ironisia sanarimpsuja, jotka tuntuvat tutuilta. Väittämät on lainattu mediasta ja nykypuheesta ja sijoitettu epätavalliseen yhteyteen. Typografiallakin on kivasti leikitelty, mutta ei liikaa. Itse löysin uusia ja teräviä huomioita siitä, miten me kuolemaan suhtaudumme. Kokoelma on jaettu tämän nimisiin osioihin: Kuoleman käyttöohje, Surun mittayksikkö, Tutkimuksia sukuun kadonneesta tädistä, Dance macabre, Valse triste, Take away, Tutkimus kuolemasta, Toistaiseksi tuntemattomasta syystä ja Lähtöselvitys. Siteeraan tähän muutaman irrallisen säkeen. Ensimmäisestä näkyy hyvin kaksoispisteen epätavallinen käyttö:


:ei ole asetta jonka voisi väittää olevan lataamaton
:aina on kuolema käsillä
äkkiväkevä huulilla kuin lapsen suuhun eksynyt liköörikarkki
...
lehdissä syntyneet ja kuolleet
luetellaan samalla sivulla kuin alun ja lopun välissä ei olisi mitään mainittavaa 
...
me puhumme luopumisesta kuin se olisi
jokin erityinen hetki 
 itse päätetty irrottaminen
vaikka elämä luopuu meistä kaiken aikaa 
...
kuolemantapauksen jälkeen ota hautausmaalla omakuva
ja lähetä kauniisti puettu surusi pilviin
...
aamulla ajattele kuolemaa
sitä ei saa kirjoittaa näkyväksi sillä se on
yhteisestä sopimuksestamme
suurin elossa oleva klisee


Rakkaus ja kuolema ovat runouden keskeisiä teemoja. Take away keskittyy tiukasti kuoleman eri puoliin. Taidokkaita runoja ja oivaltavia huomioita kuolemasta monelta kantilta, mutta kieltämättä tämän menun nautittuani olo oli aika ähky. Suosittelen silti jokaiselle luettavaksi, sillä ehkä pelottavastakin aiheestaan huolimatta runokokoelma hätkähdyttää ja ravistelee; se kannustaa ennen kaikkea pysähtymään ja arvostamaan elämää; että emme pitäisi elämää itsestäänselvyytenä vaan nauttisimme siitä; että pitäisimme mielessä oman kuolevaisuutemme: Memento mori. - mutta: Carpe diem!

Minulla oli ilo kuulla Välipakkaa livenä Runokuun lavaklubilla, jossa hän lausui tämän Uutisia-runonsa. Samanniminen kokoelma ilmestyy tuota pikaa Siltalan kustantamana.
Oheinen kuva Aamulehti. Linkki juttuun.

:en vieläkään tiedä miten kuolemasta saa puhua
revin elämänlankaa vadelmien anorektisilta varsilta
en muista mihin olen laittanut lapset
en muista sydämellä



Tuija Välipakka on syntynyt 1967 ja julkaissut kaksi romaania ja kolme runoteosta: Lasimorsian. (2003), Klovnin pelko (2010) ja Take away (2014) joka voitti Nihil Interit -runopalkinnon. Sivuston Suomi on runo Välipakka perusti Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi. Hänen tyttärensä, videotaiteilija Mikaela Välipakan video Kuolema on in.

sinäkö toit näin kauniita ruusuja kuolleelle  oletko järjiltäsi Kuolema on täällä tänään Kuolema on in Kuolema on uusi musta Facebookissa hautajaiset jatkuvat ikui

Muualla: Kustantaja Paasilinna, Tuli & Savu 

Tuija Välipakka
Take away
Paasilinna 2013
Kansi Laura Noponen
****
Kirjastosta
Hyvää huomenta! - Hyvää runosunnuntaita!
Etsin runoja meiltä ja maailmalta.
Lähetä runovinkki tai postauslinkki kommenttikentässä tai sähköpostiini:
riittacita@gmail.com

Runosunnuntaissa tänään mukana:
Luovasti vinossa / Esther Helmiä - Kylmät silmät
Harmaasusi / Harri Markoff  / Huomenkukon avaus
Runomaalari / Seija - tähän päivään valittu runo kommenteissa!
Ari Kokkosen kaksi runoa kommenteissa
riitta k:n runo kommenteissa
❤︎


#runo18-haaste kestää koko vuoden!
Reader why did I marry him? -blogin #runo18-haaste on taas käynnissä.  Kurkkaa linkkiin ja tule mukaan, blogi ei ole osallistumisen edellytys! Tänä vuonna luetaan runoja kaikkialta maailmasta ja lopuksi kirjoitetaan luettujen kokoelmien nimistä runo, suunnilleen näin: 'Haasteen päätteeksi jokainen julkaisee "oman" runon, joka muodostetaan luettujen runokokoelmien nimistä ja jota kukin voi halutessaan täydentää omilla sanoillaan. Luettujen runokokoelmien nimet tulee kuitenkin erottaa selvästi kokonaisuudesta esimerkiksi lihavoimalla tai kursivoimalla.'

Itse osallistun #runo18-haasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.

14 kommenttia:

  1. Hieno hanke tämä runosunnuntaisi! Seuraan ilolla!

    Tuija Välipakalla oli viime vuonna, jokamaanantainen nykyruno nykyrunoilijoiltamme itsenäisyyden satavuotisvuoden merkeissä. Sitä oli myös hieno seurata. Mahtavia innovaatioita siis on runon lähestymiseksi on ollut ja on.

    Minua säväyttää tässä postauksessa se, miten Välipakan runot on osoitettu lukijalle, kakille kuoleville - siis kaikille. Sellaisia runot ovat, kaikille. Kun vaan runolle ryhtyy ja unohtaa, että kaikki pitäisi tajuta ja hmmärtää. (Sitä koitan toitottaa itselleni nyt, kun paraikaa luen Matti Kangaskosken Pääkalloneuvotteluja.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija, olen itsekin innostunut tästä. Runoja ja runoilijoita riittää, meillä ja maailmalla.

      Välipakan Suomi on runo oli hieno hanke: joka viikko joku nimekäs nykyrunoilija. Ja siellä blogissa runot säilyvät luettaviksi yhä uudelleen. Jos ei tiedä keltä lukisi, sieltä löytyy yli 50 nimeä.

      Lukijan on lupa tulkita tavallaan, ei ole oikeaa tai väärää. Mutta pienikin ymmärryksen hippunen tuottaa iloa.

      Poista
  2. Runosunnuntai on hyvää siedätyshoitoa periaatteessa runoja vastustavalle. Take Awayn teemaan sopii joskus muistiini tarttunut Helena anhavan:
    "Se on kui yhteinen sopimus
    jota kunnioitetaan.
    Kun vene lipuu hiljaa
    eikä kukaan pane vastaan,
    kun tiedetään:
    lautturi on uupuneen puolella.
    Hyvää sunnuntaita Riitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos runosta Kirsti, on niin paljon lukemattomia :) Kaunis. Mukavaa sunnuntaita.

      Poista
  3. Varmasti kirja oli kokemus sinänsä lukea, ja kiva lukea postauksesi aiheesta. Kuolema minulle koskettavaa olinhan saattohoitajana todella monia vuosia, se luo erilaisen otteen kuoleman kokemiseen, myös omaan kuolevaisuuteensa.
    Runosunnuntaihin tulen mukaan näin omalla panoksellani=omilla runoillani ainakin näin alkuun, myöhemmin voin postata jostakin kokoelmastakin.
    Olitkin jo laittanut linkin, kiitos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos runosta Esther - mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  4. Hienio idea sinulta, olen mukana tottakai! Runo on minulle tärkeä se on elämää jos mikä. Runon kertomana tarina juoksee hitain askelin, antaa kerronnalle kunniaa käyttämällä ilmaisua joka ei tarvitse kymmeniä sanoja, yksikin riittää. Kuolema on minulle aihe jota vältän, siksi että se on satuttanut niin läheltä monesti, että en tahdo kirjoittaa sen kokemisesta läheisen vierellä. Mutta laitanpa tähän yhden joka on auttanut kuitenkin selviytymään...

    Vakavaa tai ei

    Jostain se kipu tulee
    tunkee itsensä iholle
    salpaa sielun vuotaa silmistä
    Painaa kuin synti
    lyö ja kahlitsee
    ajatuskin sattuu

    Ei kelpaa on vakava vamma

    SeijaAnitaKaipio
    28.12.2016

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija mukanaolosta <3 Niinhän se kipu painaa!

      Poista
  5. Laitan tähän kommenttiin yhden harvoista omista yritelmistäni, ehkä se sopii synkkään aiheeseen:

    Yössä
    raahautuvat ajatukset,
    painoa yli kantokyvyn.

    VastaaPoista
  6. Juuri noin se menee Riitta, hyvä lyhyt!

    VastaaPoista
  7. Ari Kokkonen lähetti runonsa - kiitos Ari <3

    Kuuntelin askelia,
    yläkerrassa ei enää asunut kukaan,
    äänet olivat menneisyyttä,
    portaat olivat kuin aikakone
    jokainen askel
    vei kauemmaksi menneisyyteen,
    olisin halunnut jättää
    lattian alla olevat sahanpurut,
    vanhat lehdet
    rauhaansa,
    mutta rakkaus oli sellaista,
    ei sitä voinut unohtaa.
    Yläkerta kuului yhä taloon,
    vaikka siellä ei kukaan,
    enää asunutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinenkin Arilta - kiitos <3
      Euroopan halki junalla Pairiisiin

      Liikun sydämen päällä,
      tunnen elämän virtaavan suonissa,
      kaupungit ovat rakennettu
      virtaavan veden paikkoihin,
      liike on tärkeää,
      elämää,
      kunnes vauhti hidastuu
      ajatukset tulevat esiin,
      outoja hieroglyfejä
      paikoissa jossa junat pysähtyvät,
      hengittävät hetken,
      jatkaen matkaansa,
      seison tornin juurella joka katoaa
      lähes näkymättömiin,
      alla virtaava vesi
      suoni joka sykkii.

      Poista
  8. Ari kirjoittaa lempeästi elämästä, kokemuksia sanoilla. Hienot molemmat.

    VastaaPoista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.