29. kesäkuuta 2017

Viikon päästä runokävellään & kesäkuun luetut



Pilvinen päivä

Jälkeen aamu-usmien
järvi hopeoituu,
päivätönnä päilyen
koreaksi koituu.

Kuvastelee koivu, kuus,
rannan viita viilee,
kummallinen hiljaisuus
syvyydessä piilee.

Sadekuurot kulkevat
kaukaa siellä täällä,
käy kuin aallon unelmat
virit vetten päällä.

Harras niinkuin ystävän
taivahan on tuntu,
vaihtuva kuin elämän
kaukometsän huntu.

Sataa munkin mielehein
hopeainen seule,
kaartuu kautta aatostein
samettinen neule.

Niinpä hunnun alle jään,
sillä peitän pääni,
uskon yhteen ystävään,
yhteen elämääni.

- Eino Leino

Tässä kesässä on pilviä ja sadetta riittänyt. Toivottavasti ilmojen haltija on suosiollinen
edes torstaina 6.7. Eino Leinon ja Runon ja suven päivänä, jolloin me kirjabloggarit
kutsumme sinut mukaan Runokävelyyn.
Seuraamme oheista reittiä, sateen sattuessa kokoonnumme Sanomatalon aulassa.
Voit piipahtaa joustavasti vaikka vain hetkeksi ja runokirjoja voit lainata kirjastopyörästä.
Tervetuloa!

Me viisi runokävelyä puuhaamassa olleet kirjablogit postaamme juhlapäivän alla seuraavastti:

1.7. Tuijata. Kulttuuripohdintoja
2.7. Hyönteisdokumentti
3.7. Reader why did I marry him
4.7. Eniten minua kiinnostaa tie
5.7. Oma postaukseni

Tässä vielä linkki Tuijan Runokävely-postaukseen 30.7.

KESÄKUUN TOP 5

Kesäkuussa luin 14 kirjaa. Suorastaan ahmin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan neljä ensimmäistä. Kesäkuun luetuista nämä viisi koin elämyksellisimmiksi. Tässäpä ne lyhyin luonnehdinnoin, lukujärjestyksessä:


J. M. Coetzee - Häpeäpaalu **** Otava 2000 
Häpeäpaalu toi Coetzeelle hänen toisen Bookerinsa 1999. Kirja kertoo 90-luvun alun väkivaltaisesta ajasta Etelä-Afrikassa kun apartheidia ajettiin alas. 40-vuoden rotusorrosta ei irtauduttu kitkatta, vaan kaunat ja kostonhalut kytivät. Coetzee kirjoittaa upeasti rotujen yhteentörmäyksistä kautta teoksen. Oliko hänen tärkein viestinsä se, että valkoiset saavat oppia nöyrtymään ja joutuvat maksamaan pahat tekonsa? Arvostettu kirjallisuuden professori Lurie päätyy joka tapauksessa alhaiseen työhön, avustamaan koirien lopetuksessa ja huolehtimaan niiden maallisista jäännöksistä; hänen tyttärestään tulee raiskauksesta alkunsa saaneen mustan äpärän äiti. Voisiko suurempaa nöyryytystä tai häpeää ajatella?


Anja Erämaja - Ehkä liioittelen vähän **** Wsoy 2016 
Kato, sulla on siinä se elämä, miltä näyttää? Onks hyvä elämä, voisko olla parempi, voisko sitä fiksata vähän? Kato, aina on parantamisen varaa, vai mitä, turhaa tuskaa ja murhetta. Mitä jos vietäis verstaalle koko homma. Kokoelmassa on runoja sekä loppusoinnuilla että ilman, stand up -tekstiä, laulujen sanoja ja proosaa - kaikki mukavasti pyörryttävässä kudelmassa. Väliin teksti on sivulla nurinpäin, väliin poikittain tai jopa moneen kertaan jumittunut samalle riville lukemattomuuden tuolle puolen. Runoilijan ajatus laukkaa mihin milloinkin, tahdissa ei tämä lukija aina pysynyt, mutta onneksi riittävästi sentään. Eniten kolahti Erämajan huumori ja vinkeät oivallukset.


Javier Cercas - El monarca de las sombras **** Penguin Random House 2017
Espanjassa on edelleen paljon sisällissotaan liittyviä tabuja. On yhä vaikeaa ja häpeällistä tunnustaa, että omat sukulaiset olivat Francon kannattajia. Isoenonsa tarina on kummitellut vuosikausia kirjailijan mielessä, ja hän on tehnyt kirjan varalta runsaasti taustatyötä, mutta silti empinyt kirjoittaako vai ei, niin vaikea tämä asia on ollut hänelle. Cercas avaa Manuel Menan tarinaa kahdesta kertojanäkökulmasta: minä-muodossa henkilökohtaisesti ja läheltä kuin sukututkija, mutta kylmästi ja tosiasioihin perustuen historioitsijan äänellä. Olen varma siitä, että sisällissodassa meidän suku erehtyi puolesta. He eivät olleet kaikkitietäviä. He eivät tienneet kaikkea, eivät voineet tietää. Mutta he erehtyivät, siitä ei ole epäilystä. 


Venla Hiidensalo - Sinun tähtesi **** Otava 2017
Hiidensalo on paneutunut perusteellisesti lähdeaineistoihin ja ajankuvaan. Oli kiinnostavaa lukea elämästä vuosisadan vaihteen Pariisissa ja meillä. Suomessakin kuohui: fennomaanit rynnistivät ja Venäjän sortopolitiikka oli uhkana. Suomen silloiset kulttuurivaikuttajat, mm. Akseli Gallen-Kallela, Juhani Aho Vennyineen ja Ville Vallgren esiintyivät moneen otteeseen kirjassa. Sympatiani olivat onnettomien naisten, Bertan ja Ellanin puolella. Tunsin sääliä myös pientä Erik-ressukkaa kohtaan, jolle kuuluisa, aina poissaoleva isä ei koskaan ollut oikea isä.Hieno ja mukaansatempaava historiallinen romaani ja kiiltokuvista riisuttu henkilökuva Edelfeltistä.



Mustonen - Emännöitsijä ***** Otava 2015
Emännöitsijä oli aivan hurmaavaa luettavaa. Kyllä, muistan toki että tarina on fiktiota, mutta viihdyttävän sarjan on Manninen kehitellyt. Loistavasti hän on löytänyt jokaiseen osaan kiinnostavat tunnetut henkilöt. Ajankuva oli taas niin taidokasta ja elävää, että tuntui kuin olisi itsekin ollut tapahtumien keskellä. Suomalaisten taidepiirien kahinointi tuli kirjassa hyvin esiin kuin myös Edelfeltin kiireinen ja todella kuluttava, juhlien täyteinen elämäntyyli. Loppupuolella oli vähään liikaa chick litiä ja yltiöromanttista vivahdetta. Aluksi vierastin tätä käännettä, mutta hyvinhän se lopulta kokonaisuuteen istui.

Haastetilanne
Helmet 2017 -haasteessa puuttuu aina vaan 3. Muissa haasteissa olen runohaasteeseen lukenut 23 kotimaista runokokoelmaa, Frau, Signorina & Bibi -haasteeseen 7 kirjaa, ja jo joulukuun alussa alkanut Seinäjoen kaupunginkirjaston 100 kirjan haaste tuli täyteen. 

Dekkariviikkoon osallistuin yhdellä postauksella: Alan Bradley - Kuolleet linnut eivät laula ** Bazar 2017, mutta en oikein siitä innostunut. Kesän ensimmäiseen lukumaratoniin osallistuin myös Enni Mustosta lukien. Saldoksi tuli 583 sivua.


Heinäkuussa tapahtuu!


Kesän toinen lukumaraton on 8.7., emäntänä Kirjan jos toisenkin - blogin Jane.
Naistenviikkoa emännöi tuttuun tapaan Tuijata.

4 kommenttia:

  1. Minusta on häpeällistä, että lapsesta käytetään nimitystä äpärä (ilmeisesti kirjassakin?). Lapsi ansaitsee aina arvostuksen. Ehkä kirjan sanoma onkin, että vihan ja halveksunnan kierre ei katkea helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vanno miten Coetzee sanoi, olen palauttanut kirjan jo kirjastoon. Luullakseni sieltä nappasin tuon nimityksen. Karu kirja, mutta hyvä kyllä.

      Poista
  2. Mainio kooste kaikesta kesäkivasta! Huomenna ja ylihuomenna postaan Runokävelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Tuija. Kirjat ovat olleet surkean kesän pelastus!

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...