15. kesäkuuta 2017

Enni Mustonen - Paimentyttö


Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on minulta jäänyt korkkaamatta. Sen verran moni on sitä suositellut, että päätin aloittaa sarjan parissa. Sarja on edennyt jo viidenteen osaan, mutta aloitin ensimmäisestä. Paimentytössä kertoja on Ida Eriksson, joka muistelee omaa teini-ikäänsä ikävuosina 13 - 18, kattaen vuodet 1893 - 1898.

Ida on kotoisin Alavudelta, missä hänen isänsä toimi asemamiehenä. Isän kuoltua Ida joutui äitinsä kanssa muuttamaan isänisän luo Björnsjön saareen Sipooseen. Ida ei jatkanut koulua, vaan kulki kesäisin paimenessa ja piti äidin avuksi huolta taloudesta. Isoisän vei myrsky ja lypsäjänä Östersundomin kartanossa toimineen äidin tubi. Ida jäi 13-vuotiaana täysorvoksi.  Onnekseen hän pääsi navettapiiaksi Östersundomiin, jossa tiukka Matilda-karjakko otti Idan lemmikikseen.

Mustonen kuvaa asiantuntevasti ja eloisasti suomalaisen maalaiselämän kahden kerroksen väkeä. Piiat ja rengit asuvat ahtaasti ja tekevät ympäripyöreitä päiviä, työnantajatahon sana on laki. Totella täytyy. Kun Ida putoaa navetan ylisiltä ja murtaa pahasti jalkansa, sattuma ohjaa hänet toipumaan satusetä Topeliuksen sivistyneeseen talouteen läheiseen Björkuddeniin. Toipumisaika on pitkä ja tuskainen, mutta päättäväinen Ida puree hammasta ja kävelee jälleen.

Topeliuksen taloudessa ei pääse yhtään sen helpommalla, tosin nälkää ei tarvitse nähdä. Talossa vierailevat alituiseen satusedän tyttäret miehineen, lapsineen ja lapsenlapsikatraineen. On siivottava, tyhjennettävä pottaa, kannettava halkoja, katettava pöytää, tiskattava jättisuuret tiskit - passattava aamusta iltaan. Ennen rippikoulua Ida ei saa raadannastaan palkkaa, vain ylöspidon. Mutta  Idaa kohdellaan kuitenkin hyvin ja hän pääsee iäkkään satusedän mukana mm. koko kesäksi Visbyhyn ja saa lukea Välskärin kertomusten kaikki osat talon kirjastosta ja muutakin mielin määrin.

Jo nuoresta orpo Ida osoittaa harvinaista päättäväisyyttä ja oma-aloitteisuutta, mikä johtaa usein suukopuun herrasväen kanssa. Idalla on myös lukupäätä: hän opiskelee ruotsia, sillä se on ruotsinkielisellä seudulla ehdoton edellytys, pappikin kuulustelee kymmenet käskyt ja uskontunnustukset ruotsiksi.

En oikein ymmärtänyt mikä kirjailijaa ja naisasianaista Toini Topeliusta vaivasi. Oliko kyseessä hänelläkin ns. huonot hermot eli muotitauti neurastenia. Mustonen vihjaa myös norjalaiseen naisrakastettuun. Topelius tuntui vanhoilla päivillään olleen aikansa superjulkkis, sen verran komeat 80-vuotisjuhlat ja niitä pian seuranneet hautajaiset olivat. Mukava oli Topeliuksestakin lukea, sillä muistin oikeastaan vain joululaulut ja lapsuudesta Adalmiinan helmen.

Paimentyttö sopi oikein hyvin leppoisaksi kesälukemiseksi. Kirja on nopealukuinen ja tarina nostalginen kurkistus maaseudun elämään ja tapoihin 1800-luvun lopulla. Lukujen otsikoissa on vuosiluvut, mikä helpottaa ajankulun seuraamista. Väliin minua pitkästytti, mutta tekstisssä pujahtelevat tunnetut henkilöt, esimerkiksi Edelfelt, saivat mielenkiintoni taas heräämään. Ja siihenpä Mustosen kirjasarjan kiinnostavuus ja hurmaavuus juuri perustuukin. Sisäpiirin tieto ja tirkistely kuuluisien kulttuurihenkilöiden koteihin ja privaattielämään on ah niin kiinnostavaa.

Innokkaasti odotan, mitä Idan elämässä seuraavassa osassa, Lapsenpiiassa, tapahtuu kun hän pääsee Sibeliusten kulttuurikotiin Helsinkiin lastenhoitajaksi; myös jatkuuko Eliaksen ja Idan orastava nuori rakkaus onnellisissa merkeissä.

Enni Mustonen
Paimentyttö, Syrjästäkatsojan tarinoita 
Otava 2013
***
Kirjastosta
Kirjan kansikuva on todella suloinen!

Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja / Otava
Paimentyttö #1 2013
Lapsenpiika #2 2014
Emännöitsijä #3 2015
Ruokarouva #4 2016
Ruokarouvan tytär #5 2017

Syrjästäkatsojan tarinoita I-IV Tuijata
Koko sarjasta Kirjasähkökäyrä

5 kommenttia:

  1. Viime kesänä sarja vei ja minä vikisin. Yhteiskuntanäkemys ja kulttuuriväen kyökin puoleiset näkymät kiinnostivat. Tämän kevään jatko-osa vei erilaisiin tunnelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vikisen sitten tänä kesänä :) On tässä paljon kiinnostavaa viihdyttävässä paketissa.

      Poista
  2. Minä pidän tästä sarjasta kovasti, se on viihdyttävää, ja nautin sen historiallisista miljöistä ja henkilöistä. Viimeksi luin kolmannen osan, joka olikin hyvä rinnakaisteos Hiidensalon Edelfeldt-romaanille. Toisin kuin Hiidensalo, Mustonen keskittyy taiteilijan aivan viime vuosiin ja tietenkin köökin, Idan, näkökulmasta. Pidän vähän taukoa ennen sarjan neljänteen osaan tarttumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelfeltistä on aina kiinnostavaa lukea. Odotan innolla mitä Ida tuumaa Albertin köökin puolella :)

      Poista
  3. Ihana sarja. Olen ehtinyt lukemaan sarjan kaikki kirjat, mutta vielä tulee jatkoa.
    Edelfelt kiinnostaa ja taiteilija näyttää olevan osallinen monessa kirjassa. Olen nyt lukenut Raija Orasen Ackté! teoksen ja kukahan se sielläkin pasteeraa ja hurmaa nuoren laulajattaren. Tietysti Albert.
    Mukavaa kesälukemista ;)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...