19. huhtikuuta 2017

Ilpo Tiihonen - Eros, lemmenlyriikkaa


Törmäsin runoilija Ilpo Tiihoseen Satu Grünthalin toimittamassa hurmaavassa Säkeilyvaarassa. Siinä Tiihonen kirjoitti muutaman pienoisesseen muiden runoilijoiden runoista, mutta myös omastaan. Ihana, suomen kieltä hulvattomasti soinnutteleva Kesäillan kevyt käsitteellisyys ilmestyi alunperin juuri tässä kokoelmassa. Halusin lukea lisää Tiihoselta ja varasin kirjastosta hänen runojaan.

Eros on jaettu neljään rakkauden lauluun, joita luonnehtivat Hesiodoksen, Saima Harmajan ja Dylan Thomasin sitaatit. III laulu, Suvisimfonia on omistettu Joel Lehtoselle. Tiihonen on leikittelevä riimittelyn mestari, joissakin runoissa löytyy jopa kalevalaisen poljennon tuntua. Mukana on toki myös loppusoinnutonta nykyrunoa. Kokoelman 41 runoa tuntuivat minusta hyvin intiimeiltä ja avoimilta kurkistuksilta runoilijan sisimpään, puhutaan humoristisesti jopa aamuseisokin puuttumisesta... Alun hurjan kiihkon ja onnenhuuman jälkeen rakkauteen ilmaantuu myös riitasointuja, joita runoilija miettii öisin runoja rustatessaan ja rakkaansa viatonta unta seuratessaan. Runoista löytyy paljon luonnon havainnoimista. 

I laulu: "Eros, on jumala joka päihittää järjen ja vakaat aikomukset." / Hesiodoksen mietteisiin.

TUULI
Oi, missä vain saisit olla
                        ja valita nukkumapuun,
meren kuusta tai Ultima Thulen

                   kunhan et petä et jätä etkä jäkätä
ja että hengityksesi kuulen.

II laulu: "Ei ole onnea, mi kestäis iki."/ Saima Harmajan ajatuksiin.

OBOE
Tuivertaa lunta, tuuli
                    sinihuuli, kylmäverinen.
Yksin kaksiossa poimin irronneita hiuksiasi,
                               ikävälleni
      teen niistä pieluksen.

Tässä osassa on hauska riimiruno Helena ja päivänkakkara, joka on merkitty valssiksi. Oodi silmillesi alkaa näin ihanasti: Kesäheinikon huojuva hyvyys / ja ukkoslintujen lentojen kaaret... Pidin kovasti myös pitkähköstä runosta Dante stadissa, jossa savuiset ja alkoholinhuuruiset tuntemukset raastavat sisintä: ... ja niin / minut toiseksi tyhjennettiin, / ja kaikki täyttymys / tässä / pianobaarissa seinättömässä / jossa valo jo / aloittelee.

III laulu: Suvisimfonia, omistettu Joel Lehtoselle...
Tästä osasta löytyvät hurmaavat ja hulluttelevat pastoraaliparodiat ja riimittelyt Kiima: Oi mäyrien möyryys, oi myyrien meuhka ja mähä ja mäiske, oi hirvien köhivä köyryys...  sekä Kesäillan kevyt käsitteellisyys.


HOH
Aamukoivussa
Eroksen outo laulu.
Urdua varmaan.

IV laulu: "Love is the last light spoken." / Dylan Thomas'in ajatuksiin...
Kuukausista riisuutuvin iloitsee keväästä, huhtikuuta ylistää myös seuraava runo:

HÄMÄRÄ MAA
Huhtikuisen iltatuulen lopuke, fasaanin kadenssi
joka halkaisee ruostuneen rautaristin,
ja kuusikossa nuoren metsäkauriin nivuksissa vihlaisee -

ja vadissaan äärettömässä kantaa taivaan valo
tuhatta ääriviivatonta unelmaa

kun päivän loppuunpiesty järki joutaa mennä.

On kaikkeus yhtä aikaa hiljaista ja kirkuvaa.


En ruodi, pohdiskele tai tulkitse tämän enempää, koska runouden kokee kukin omalla tavallaan. Pidin näiden runojen herkkyydestä, arkisuudesta ja leikillisyydestä. Eroksen runot sopivat minusta juuri tähän vuodenaikaan kun kevät on puhkeamassa hiirenkorviin ja jokainen odottaa kesältä omaa pastoraaliunelmaansa. Siteerasin muutamaa lyhyttä runoa, pitempiin on sukellettava kunkin itse.

Ilpo Tiihonen
Eros - lemmenlyriikkaa
Wsoy 2002
***
Kirjastosta

Näin tuumi Eroksesta Kiiltomato

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...